Ei. Sen sijaan, että sää antaisi edes vähän toivoa siitä, että kohta pääsee eroon talvitakista, se päättääkin lykätä 15 cm lunta. Siis kamoon toukokuussa! Vaikka se kevät ei ole mun lempparivuodenaika, niin voisiko tuo valkoinen kakka sulaa jo pois. Murrr.

Koska kello on jo liian lähellä nukkumaanmenoaikaa, listaan nopeasti viimeaikaisia juttujani:

- tärkein ensiksi: mulla on nykyään auto. Pieni ketterä, vanha, vähän ajettu, punainen Fiat Uno. Olen ollut lähinnä paniikissa ekat päivät ja käynyt aina välillä tarkistamassa onko se auto ihan oikeasti MINUN pihallani. Siellähän se on ja pysyy. Tänään oli jo aika jännää, kun isän kehotuksesta etsin öljymittaria. Pelkkä konepellin avaaminen oli jo aika työläs homma ja sen jälkeen otettiinkin ohjekirjaa esiin, jotta en rikkoisi auton moottoria. Katsotaan siis millainen autoileva lady minusta tulee. Yritän kuitenkin mahdollisimman vähän ajella autolla ja pitää Unosta hyvää huolta. Kuvia pirsisstä tulee joskus.

Maanantaista alkaen olen autollinen (yritän vaientaa sisäisen yksityisautoiliunvastustajani). Ostin tutultani naurettavan vähän ajetun Fiat Unon ja maanantainan menemme laittamaan paperit kuntoon. Yritimme tänään siirtää rekkareita nimiini, mutta yhden asiakirjan puuttuessa jouduin vielä hetkeksi malttamaan mieleni. Vara-avain ja kesärenkaat kuitenkin ovat jo minulla. Jännittävää, ei voi muuta sanoa. Heti ekaksi ajattelin käydä ostamassa itselleni ajohanskat ja auton väriin sopivan huulipunan.

Muuten viikko on ollut työntäyteinen. Harjoittelijani lähti perjantaina, aika nopeasti se kolme viikkoa meni. Vaikka aluksi hermoilin sitä, että tunneillani on joku aikuinen seuraamassa opetustani, oli oikeastaan hyvä joutua tiedostamaan miten asiat tekee ja ennen kaikkea miksi. Toivottavasti harjoittelija tulee sitten koko ensi syyslukukaudeksi, niin kuin oli alunperin puhetta.

Tämän viikonlopun pars löytö oli isäni vanhasta mp3-soittimesta löytyneet The Beatlesin albumi Rubber Soul. Tuota levyä olen kuullut syntymästäni asti, mutta nyt vasta tajusin oikeastaan kuinka loistava levy se on. The Beatlesin musiikkia en ole aikaisemmin kuunnellut oma-aloitteisesti johtuen siitä, että kyseisen bändin biisit ovat olleet miltei aina läsnä meidän perheessä. Teini-ikäisenä sitä pyrki, isää ärsyttääkseni,  kuuntelemaan jotain ihan muuta musiikkia, mutta ei ne biisit silti mihinkään ole unohtuneet.

Minun piti tänään lähteä ystäväni luokse juomaan vähän viiniä, mutta yhtäkkiä mua alkoi paleltaa ja kurkku tuli todella kipeäksi. Päätin siis vaihtaa mekon kotivaatteisiin ja toivoa, että saan kurkkukivun pois jäämällä ajoissa lepäämään.

Mietin tässä mitä tein viime pääsiäisenä ja totesin, että olin Sveitsissä nauttimassa keskieurooppalaisesta keväästä. Vähän ehkä iski haikeus, koska en ole ollut kertaakaan reisussa ulkomailla tuon reissun jälkeen. Mutta eipä tämäkään loma ollut mikään grande tylsä. Mulla on ollut oikeastaan todella hubaa.

Järkättiin ystäväni kanssa bileet teemalla Liisa Ihmemaassa. Ekat suunnitelmat juhlista tehtiin muistaakseni jo tammikuussa ja juhlat olivat juuri sellaiset kuin oltiin suunniteltu.

Se kaikki alkoi yhdestä huonekasvista... Minä ja huonekasvit olemme usein olleet aika tuhoisa yhdistelmä. Aina muutaman vuoden välein ostin toiveikkaana kukkakaupasta huonekasveja ja kirjoitin ylös kaikki hoito-ohjeet. Eräästä viiden huonekasvin satsista selvisi hengissä vain yksi viirivehka, joka myöhemmin kuoli, kun olin pidempään reissussa. Ihmettelin äitiäni, joka sai pidettyä kotimme kaikki huonekasvit hengissä eikä siinä tuntunut olevan mitään taikuutta. Senkun vain muisti kastella kerran viikossa. Kun muutin tänne, en raahannut yhtäkään huonekasvia mukanani, mutta sain poismuuttavalta naapuriltani neljä huonekasvia: viirivehkan, kirjonokkosen, enkelinsiiven sekä posliinikukan. Sain myös tupaantulijaislahjaksi peikonlehden. Tässä asunnossani on näemmä suotuisat olot, sillä kaikki nuo edellä maintut kasvit ovat edelleenkin hengissä. Minulla on ollut myös muutama hoitokasvi ystävältäni, joka on Alaskassa vaihdossa. Tänä viikonloppuna vaihdoin huonekasvien mullat ja laitoin uusiin ruukuihin. Lisäksi istutin ystävältäni saadun aloe veran ja pistin muutamien yrttien siemeniä itämään. Olen pitänyt huonekasvien hoitoa jollain tapaa aikuisuuden mittarina ja vähän samanlaisena taitona kuin leipomisen. Nyt jännityksellä odottelen lähtevätkö yrtit itämään ja yritän epätoivoisesti löytää kaikille kasveille oikean paikan. Tällä hetkellä kodissani on 14 huonekasvia, minusta se on aika hyvin tytöltä, joka on tähän asti selvitynyt vain kaktusten hoitamisesta.